Lummelammikon äärellä kesäkuu 2017

Juhannuksen kynnyksellä. Valo lisääntyy ja vähän lämpökin. Lummelammikon asukit polskivat isoksi kasvaneen vesikasvin piiloissa.

Japanintatar kasvaa ja komistuu. Konnatatar on voimakaskasvuinen perenna. Sen pampulamaiset kukinnot ja jättilaukan pallot nousevat esiin vuodesta toiseen sinikuunliljan vierellä.


Magentanpunainen kaunokainen on kiitollinen vähästä, 
mutta vaatii huomiota ja hoitoa. Ja jakamista! 

Juhannusaatto 2017

Aattona pilvinen, leuto sää. 

Juhannuksen ajan sykähdyttäjä puutarhassa oli kukkiva kultasadepensas. Sillä on tosiaankin sitruunan tuoksuinen kukinto. Vuosi vuodelta kukintoja on ollut enemmän. Kiinnostavaa oli lukea pensaasta, että sen juuristo tuottaa tarvitsemansa typen. Voisikohan syy vierellä kasvavan punaherukan rehevyyteen olla tässä. Sekin saa lannoitusta koristepensaan juuren kehittämästä lannoitteesta.

Juhannus 2017 lähestyy

Kesäkuu 21

Optimismia tarvittiin kesäkuun sääilmiöitä seuratessa. Satoi paljon ja yöt olivat kylmiä. Oli kuitenkin jo korkea aika istuttaa mm. tomaattien taimet maahan. Lehtikaalit jäivät vielä odottamaan ruukkuihin. Odottelin katon korjaajaa katsomaan reikää, jonka löysin päätyä maalatessani. En uskaltanut istuttaa lehtikaalin taimia, etteivät tulisi tallatuiksi siinä rytinässä. Mielenkiintoisen tunnelman iltapuutarhaan toi auringonvalon korostama pilvimuodostelma. 

Istutin Lidlin siemenistä kasvattamani pihvitomaatin taimet kompostimultaan, jota terästin kanankakkarakeilla. Seinän viereen leikkasin ruohoa sekä lannottamaan, että estämään sadetta roiskuttamasta kuraa seinälle. 

Nyt vain auringonpaistetta odottelemaan. 

Perennoja tarkkaillessa apea mieli paranee.  

Paljon kukkivia perennoja on jo pihassa, miniatyyrikoossa ja isommassakin.

Keltainen maksaruoho on suosikkejani. Sen kasvutapa, ja kukinto ilahduttavat pienuudellaan. 

Nappileinikin nappeja on kukkapenkissä aina vain enemmän. 
Vaaleanpunainen illakko on perinnekasvi, jota on kasvatettu Suomessa jo 1600-luvulla. 

Illakon tuoksu on ihana, samoin kuin keltaisen päivänliljankin, 

jota pihassa on ollut ennen kuin me muutimme tänne äitienpäivän aattona 1983.

Pieni ja kaunis lapinrikko! Sen pyöreänmuotoiset, piparkakkureunaiset lehdet ja punavartinen kukinto on suloinen ilmestys, jonka alun sain kuorokaverilta Sopenkorvesta vuosia sitten. Jos rikko viihtyy, syntyy tiivis lehtimatto. Tässä sen kanssa vierekkäin ketoneilikka ja mätästädyke. Tällä paikalla ne ovat viihtyneet vuosia.

Valaisevan pilven epätodellinen tunnelma puutarhan yllä. 
...muistuu mieleen Mooseksen ja Israelin kansan taival kun Jumala puhui heille pilvestä...

Kurjenpolvet ja niiden runsaat kukat 

piristävät mieltä.

Piharakennuksen päädyn maalaus ennen sadetta kesäkuussa 2017

18.6. Kesäkuu

Piharakennuksen maalaus on uhannut tapahtua jo useana kesänä, mutta nyt se tapahtuu ihan oikeasti! Tomaattipenkin perustaminen antoi hyvän potkun piharakennuksen päädyn maalaukselle

Ennen tomaattien istutusta piharakennuksen seinustalle, on pääty ihan pakko maalata.  

Se aloitettiin eräänä pilvipoutaisena sunnuntai aamuna... Näyttää uhkaavalta. 

Kohta sataa, mutta sitä odotellessa ehtii hyvin aloittaa!

Niinpä! Pääty sai maalin, eikä sadetta tullutkaan!

Simo päivystää joka päivä.

Puutarha ja luonto puhkeaa kukkaan, kesäkuu 2017

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen!"

 Puutarha ja luonto puhkeaa kukkaan. Taimien istutus saa vielä odottaa. Yöt ovat melko kylmiä, lähellä hallaa.

Kesäkuu 9.6.

On jo ilta. Kello on 21.00. Lempikukkani, nappileinikki, täyttää kukkapenkin keltaisilla "napeillaan". Tukeva ja vaatimaton kasvi. Selvästi innostui lisävalosta, jota se nyt saa, kun vaahteraa ei enää ole varjostamassa. Samoin minimalistinen punakissankäpälä kukkii onnistuneen talvehtimisen jälkeen. Ei ole selviö, että kaikki perennat näkevät seuraavan kesän. Kissankäpälä selvisi talvesta ja muodostaa mukavan lehtimaton lammen reunalle. Sen kukat muistuttavat Simon pyöreitä tassuja...

Syreenien täyteläinen tuoksu leijuu puutarhassa.

Puutarhan perennojen esiinmarssi kesäkuu 2017

Kesäkuu

Sää ei hevin lämpene, mutta sitkeästi perenna toisensa perästä työntyy mullan alta kohti aurinkoa. 

Kesäkuun 6.6. 

Päivä on jo illassa. Sammalleimut koristavat perennapenkin reunaa, vallattomien arovuokkojen myötäileminä. Vihreä parsa on kasvanut mukavasti pituutta ja työntyy kohti Tuomaksen verstaan kylttiä.

Pieni, ponteva kasvi on tuo kääpiökurjenmiekka! Sen violetti väri ei jätä kylmäksi. Kultatyräkkiä arvostan aina vain enemmän. Upea kukinto, joka kestää pitkään! Työntää juurensa syvään ja kestää kuiviakin jaksoja.

Tämä on ihmeiden aikaa!

Lummelammikon lumme on taas mukana kesän kuvioissa. 

Se on talvehtinut hyvin jo monia vuosia matalassa lammikossa. 
Jokainen päivä tuo mukanaan ihania yllätyksiä.

Puutarha herää henkiin toukokuu 2017

Pöllien pilkkominen etenee, hitaasti. Niin kesäkin. On viileää, jopa kylmää. 

Puutarhakalusteet tuotiin jo paikalleen siitä huolimatta luottaen valon ja lämmön lisääntymiseen.

Äidin pelargonioista nappaamani ja juurruttamani oksat pääsivät toiveikkaina ulos. Päivänliljat ovat kasvaneet jo parikymmensenttisiksi. Kirjolehti-imikkä työntää kukkavanojaan – Kasvu on päässyt hyvään vauhtiin. Nyt odotellaan.

"Hän säät ja ilmat säätää"...

Puutarhan raivaustyöt toukokuu 2017

Huhtikuu vierähti loppuun puunrunkoja vieritellessä hakkuupaikalle ja oksia silputessa. Timon kirves sai kyytiä ja Leena silppuri osoitti jälleen kerran tarpeellisuutensa. Toukokuussa jäljellä oli enää puutarhan puolella olevat rungon kappaleet ja oksat.  

Vapun päivä, 

1. toukokuuta oli mitä parhain pihatyöpäivä! Halkopino kasvoi mukavasti puiden sahauksen ja pilkkomisen myötä ja oksakasat pienenivät hitaasti, mutta varmasti.

Raivausvaihe eteni mukavasti ja äitienpäivänä olikin sitten vohvelinpaiston aika. 

Perennapuutarha talviunessa kevät helmi-huhtikuu 2017

Puutarhamme on 2000 neliömetrin kokoinen, lievästi pohjoiseen viettävä tontti. Tontin perällä on isoja kuusia ja etualalla, lähellä Sokeritopankatua pihassa kasvaa isoja tammia. Vielä kevättalvella 2017 pihaa hallitsi iso lahovikainen vaahtera, jonka kaatamista tässä vaiheessa jo suunnittelimme.

Helmikuu

Talomme on 1949 rakennettu rintamamiestalo, jonka ulkolaudoitus uusittiin 2007 ja peltikatto vaihdettiin uuteen nyt talvella, tammikuussa 2017. Talossa asuvat Timo, Leena, Tuomas ja Simo.

Maaliskuu

Talvi ei ollut kovin kylmä, mutta kesti pitkään. Siksi lintujen ruokinnasta yritettiin pitää huolta. Selvästi niitä parveili enemmän ruokintapaikkojen ympärillä meillä ja naapurissa.

Huhtikuu

Lumi alkoi vähitellen sulaa. Toive kesän lähestymisestä alkoi tuntua mahdolliselta.

22. huhtikuu

Lauantaiaamuna alkoi tapahtua. Kahden tammen ja ison pihavaahteran kaatamisvalmistelut alkoivat

Isot puut hävisivät näkyvistä pala kerrallaan. 

Aikaa kului ja sää vaihtui auringonpaisteesta raesateeseen useaan otteeseen. Tuloksena sekasorto pihassa, iso määrä raskaita rungonpätkiä ja valtava määrä oksia.