Juhannus 2017 lähestyy

Kesäkuu 21

Optimismia tarvittiin kesäkuun sääilmiöitä seuratessa. Satoi paljon ja yöt olivat kylmiä. Oli kuitenkin jo korkea aika istuttaa mm. tomaattien taimet maahan. Lehtikaalit jäivät vielä odottamaan ruukkuihin. Odottelin katon korjaajaa katsomaan reikää, jonka löysin päätyä maalatessani. En uskaltanut istuttaa lehtikaalin taimia, etteivät tulisi tallatuiksi siinä rytinässä. Mielenkiintoisen tunnelman iltapuutarhaan toi auringonvalon korostama pilvimuodostelma. 

Istutin Lidlin siemenistä kasvattamani pihvitomaatin taimet kompostimultaan, jota terästin kanankakkarakeilla. Seinän viereen leikkasin ruohoa sekä lannottamaan, että estämään sadetta roiskuttamasta kuraa seinälle. 

Nyt vain auringonpaistetta odottelemaan. 

Perennoja tarkkaillessa apea mieli paranee.  

Paljon kukkivia perennoja on jo pihassa, miniatyyrikoossa ja isommassakin.

Keltainen maksaruoho on suosikkejani. Sen kasvutapa, ja kukinto ilahduttavat pienuudellaan. 

Nappileinikin nappeja on kukkapenkissä aina vain enemmän. 
Vaaleanpunainen illakko on perinnekasvi, jota on kasvatettu Suomessa jo 1600-luvulla. 

Illakon tuoksu on ihana, samoin kuin keltaisen päivänliljankin, 

jota pihassa on ollut ennen kuin me muutimme tänne äitienpäivän aattona 1983.

Pieni ja kaunis lapinrikko! Sen pyöreänmuotoiset, piparkakkureunaiset lehdet ja punavartinen kukinto on suloinen ilmestys, jonka alun sain kuorokaverilta Sopenkorvesta vuosia sitten. Jos rikko viihtyy, syntyy tiivis lehtimatto. Tässä sen kanssa vierekkäin ketoneilikka ja mätästädyke. Tällä paikalla ne ovat viihtyneet vuosia.

Valaisevan pilven epätodellinen tunnelma puutarhan yllä. 
...muistuu mieleen Mooseksen ja Israelin kansan taival kun Jumala puhui heille pilvestä...

Kurjenpolvet ja niiden runsaat kukat 

piristävät mieltä.